Kiintymys maalliseen vähenee luonnollisesti meditaation myötä, kun sisäinen onnellisuus kasvaa. Mutta jos pakottaa itsensä elämään askeettisesti tai tavallisen maailman ulkopuolella, (varsinkin aloittelijoille tämä voi olla tuttua) sillä voi olla päinvastainenkin vaikutus, sitä alkaa kaivata maallisia nautintoja yhä enemmän. Sen jälkeen onkin sitten pakko tehdä sitä salaa, kun ei uskalla tunnustaa muille ideologiansa toimimattomuutta. En tiedä harrastatko meditaatiota ja miten kauan, joten tämä vain yeisesti.