Tämä lienee yksi vaikeimmista ongelmista, kun joutuu asumaan ihan erilaisten ihmisten kanssa. On vain yritettävä elää mahdollisimman pitkälle omaa elämää, ja antaa toisten polttaa ja luoda karmaansa. Olisi pyrittävä myös rakastamaan ”vihollisiaan”, jolloin pystyy myös vaikuttamaan ihmiseen paljon todennäköisemmin, mutta jos ei se onnistu niin on vaan jätettävä silleen, kyllä karman opit sitten joskus menevät perille. 

Saattaa olla myös niin, että kun alkaa tuijottaa liikaa toisten vikoihin niin on lähes mahdotonta nähdä niitä hyviä puolia, joita toisella on. Tulee mieleen myös, että jos pääset joillekin kursseille tai leireille niin väliaikaisesti niistä voi olla apua, että sitten jaksat taas. Psykoterapiasta ei ole haittaa, vaikka mielestäsi "väärä henkilö" menisikin hakemaan apua, eli sinä itse, koska usein sen kautta oppii ymmärtämään myös toisia, puhumaan asioista ja löytää uusia keinoja selvitä. Puhuminen helpottaa suuresti ja silloin ratkaisuja on helpompi löytää.

Mitä joogaan ja meditaatioon tulee niin se pitää kyllä ajatukset poissa asioitten hautomisesta ja sen avulla saa rohkeutta taistella vääryyksiä vastaan rakkauden asein. Nuorena on helpointa aloittaa ja pääsee pitemmälle.

Kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan ei saisi koskaan unohtaa, vaikka sitten kiittää siitä, että on saanut niin vaikean isän, että voi polttaa karmaansa. Useat joogit ovatkin kodeista, joissa asiat oli täysin pielessä, ja oli pakko etsiä ja harjoittaa henkisyyttä selvitäkseen.